Miten joku vuodenaika voikaan herättää niin ristiriitasia tunteita? Toisaalta rakastan syksyä mut sit taas toisaalta mikään muu ei vois masentaa enempää. Hassua.
Pimenevät illat ku voi poltella kynttilöitä, puitten lehdet vaihtaa väriä ja vaatekaappii alkaa raivaamaa tilaa kaikille ihanille neuleille. Se fiilis on vaan ihana.
Mut sit taas päälle painaa se ainainen masennus mikä hiipii mielee aina syksyisin. Äää. Tosin nyt ku ei oo vielä päässy edellisestäkää yli, nii fiilis on suorastaan hassunhauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti